Uudistuksista ja niiden onnistumisesta

Taksiuudistus ja miksi se tehtiin?

Suomen vanha taksijärjestelmä oli jäänyt ajastaan jälkeen kymmeniä vuosia. Ala toimi niin, että viranomainen päätti kuka saa taksiliiketoimintaa harjoittaa. Viranomainen päätti myös käytännössä hinnasta. Muodollisesti alalla oli käytössä enimmäishinta, mutta käytännössä tämä oli sama asia kuin taksien hinta, koska lähes poikkeuksetta enimmäishinta oli sama kuin asiakkaalta veloitettu hinta.

Mikä tässä järjestelmässä oli pielessä? Menneinä vuosikymmeninä vastaavia sääntelymalleja oli Suomessa monilla aloilla. Esimerkiksi liikennesektorilla alalle pääsyä rajoitettiin aiemmin mm. linja-autoliikenteessä ja tavaraliikenteessä samantyyppisiin argumentteihin nojautuen, joita taksialalta on kuultu aiemman järjestelmän puolustuksena. Viranomaissääntely siitä kuka saa tiettyä liiketoimintaa harjoittaa, on vastoin kuluttajan, kansantalouden ja yrittäjien etua. Se hyödyttää ainoastaan niitä onnekkaita, jotka ovat tavalla tai toisella onnistuneet luvan itselleen hankkimaan. Hintasääntely puolestaan jäykistää toiminnan alalla kuin alalla. Markkinatalouden peruslähtökohta on se, että hintojen kautta välittyy informaatio kuluttajien toiveista, tuotantokustannuksista, tuottavuuden kehittymisestä jne. Jos tämä mekanismi poistetaan, markkinoista ei jää oikeastaan mitään jäljelle. Syyt taksiuudistuksen toteuttamiseen olivat erittäin perustellut, ja oikea kysymys ei ole miksi taksiuudistus toteutettiin, vaan miksi se toteutettiin vasta nyt.

Mitä uudistuksesta seurasi ja oliko se ”epäonnistunut”

Taksiala on nyt sopeutunut uuteen tilanteeseen vasta reilun vuoden ajan. On aivan totta, että lopullisia vaikutuksia ei vielä tiedetä. Tästä huolimatta paljon voidaan jo sanoa. Ensimmäisenä voidaan nostaa esille taksien saatavuuden paraneminen. Suomen taksitoiminnasta huomattava osa tapahtuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Taksilupien määrä on näillä alueilla kasvanut huomattavasti. Myös käytännössä toimintaa harjoitetaan esimerkiksi pääkaupungissa huomattavasti suuremmalla kapasiteetilla kuin aiemmin. Tämä oli myös uudistukselle etukäteen ennustettu myönteinen vaikutus, joka on toteutunut. On selvää, että Suomen syrjäisemmillä alueilla on alueita, joissa taksia ei ole välittömästi saatavilla, koska kysyntä ei riitä tähän. Näin oli jo ennen uudistusta ja näin on edelleen. Väestön keskittyminen tulee jatkossa johtamaan aivan varmasti siihen, että monet palvelut, taksipalvelut näiden joukossa, tulevat edelleen heikkenemään jossain päin Suomea. Tämä ei ole uudistuksen vika, vaan realiteetti toimintaympäristöstä.

Toinen keskeinen parametri on hinta. Luotettavaa analyysia siitä miten taksiliikenteen hinnat ovat kehittyneet, ja mikä uudistuksen erillisvaikutus hintoihin on ollut, ei ole ilmeisesti vielä olemassa. Toimiala ei ole myöskään vielä sopeutunut uuteen tilanteeseen täysimääräisesti. Yleinen tuntuma ainakin pääkaupunkiseudulla on se, että hinnat eivät ole merkittävästi muuttuneet suuntaan tai toiseen, mutta tässä vallitsee varmasti eroja alueellisesti ja myös ajallisesti. Markkinoille on myös tullut erihintaisia palveluntarjoajia, aivan kuten pitääkin. Kuluttaja ratkaisee omalla lompakollaan viime kädessä sen mitä palveluita ja mihin hintaan käyttää.

Yleisellä tasolla, mikäli määrä- ja hintasääntelystä luopuminen nostaisi todella keskimääräistä hintatasoa, se tarkoittaisi joko sitä, että julkinen sääntelijä oli aiemmin asettanut hinnat kilpailullista hintaa alemmiksi tai sitä, että kilpailu ei toimi riittävän hyvin markkinoilla. Ensimmäinen vaihtoehto ei ole mahdollinen. Jos hinnat olisi aiemmin asetettu kilpailullista tasoa alemmaksi halukkaita taksilupien haltijoita ei olisi riittänyt vanhassa mallissa, eikä esimerkiksi syrjäisemmillä seuduilla olisi ollut lainkaan takseja. Näinhän ei ollut, vaan lupia jonotettiin vuosien ajan, ja ns. taksi-isännät pitivät luvistaan tiukasti kiinni. Luvilla oli siis taloudellista arvoa, joka syntyi ainoastaan sääntelyn aikaansaamasta markkinavoimasta. Mikäli osoittautuu, että hintataso on uudistuksesta johtuen noussut, kilpailun toimimattomuus on jäljelle jäävä mahdollinen selitys. Tällöin ratkaisu ongelmaan on kilpailun varmistaminen, kiinnittämällä esimerkiksi huomiota välityskeskusten toimintaan, ei haikailu vanhan sääntelyn perään.

Mitä olisi voitu tehdä toisin?

Taksiuudistus ei siis kokonaisuutena ole ollut ”epäonnistunut”, toisin kuin lehdistä lukemalla voisi päätellä. Uudistus ei kuitenkaan välttämättä ollut aivan joka suhteessa loppuun asti harkittu. Taksiliikenne oli ennen kaikkea kahden asian osalta uudistuksen tarpeessa. Edellä mainitut taksilupien määrä- ja hintasääntely eivät kuulu markkinatalouteen ja ovat haitallisia. Näistä luopuminen oli välttämätöntä.

Sen sijaan esimerkiksi ns. taksimittareita ei välttämättä olisi tarvinnut samassa yhteydessä vapauttaa, kuljettajien koulutusvaatimukset ja kokeet olisi voitu säilyttää jne. Moni nyt uudistuksen epäkohtana esitetty asia, kuten epäilys kuljettajien osaamisen heikentymisestä tai harmaan talouden kasvusta, liittyy ennen kaikkea tämän tyyppisiin asioihin, ei siihen, että halukas yrittäjä voi aloittaa liiketoiminnan ja rakentaa palvelunsa mahdollisimman vapaasti parhaiten asiakkaiden tarpeita vastaavaksi. Oma lukunsa ovat ns. KELA-kyydit. Suomessa huomattava osa koko taksialan liikevaihdosta tulee yhteiskunnan verovaroista. KELA:lla on omat mallinsa, joilla taksiliikenne on kilpailutettu, ja näiden vaikutukset tulee keskustelussa erottaa yleisistä taksilakiin tehdyistä muutoksista.

Mitä opetuksia case taksiuudistus tarjoaa?

Keskeinen opetus laajemminkin uudistuksiin liittyen on se, että keskeiset syyt muutokselle tulee tunnistaa. Tässä tapauksessa keskeistä oli määrä- ja hintasääntelystä luopuminen, jolle oli erittäin hyvät perusteet. Samaan aikaan detaljit voivat olla tärkeitä, ja aivan kaikkea ei välttämättä kannata yhdellä kertaa muuttaa. Tässä tapauksessa esimerkiksi siis kuljettajien koulutus- ja tutkintovaatimukset saattoivat olla tällainen asia, kuten myös edellytys käyttää ”virallista” taksamittaria aiempaan tapaan. Toki on ymmärrettävää, että näilläkin muutoksilla pyrittiin edesauttamaan kilpailun syntyä, eikä asiassa ole ns. lopullista sanaa vielä lausuttu. Opetus on myöskin se, että asiat ovat usein miltä ne näyttävät vanhan viisauden mukaisesti. Taksiuudistus on monen mielessä tuomittu epäonnistuneeksi enemmän mielikuvien kuin faktojen perusteella.

Tagged with: